maanantai 31. maaliskuuta 2014

Luonnon kauneus tiivistyy Ruahan kansallispuistossa

Ruahan kansallispuisto sijaitsee Tansanian keskiosassa, noin 130 kilometrin päässä Iringasta. Ruahassa on elinvoimainen elefanttipopulaatio, mutta valitettavasti ammattimainen salametsästys on iso ongelma. Tämän vuoksi metsänvartijoita partioi alueella melko ahkerasti. Kirahveja tuntui olevan alueella myös todella runsaasti. Ruahan kansallispuisto on sadekaudella silmiä hivelevän vehreä. Alue koostuu niin laaksoista ja laakeasta seudusta kuin vuoristoisemmistakin osioista. Puiston läpi virtaava isoin joki on Great Ruaha River, jonka kuohut kuihtuvat kuivalla kaudella olemattomiin. Onnistuimme bongaamaan kahden päivän safarillamme yllättävän monia eläinlajeja, vaikka kasvien vehreys kätkeekin eläimet helposti. Ruahan linnustokin on uskomattoman monimuotoinen, mutta kuvia niistä oli hieman hankalampi saada. Bongasin kuitenkin ainakin helmikanoja, kuningaskalastajia ja muutamia kotkia ja erilaisia kahlaajalintulajeja.

Tie Iringasta Ruahan kansallispuistoon on todella huonokuntoista hiekkatietä. Jouduimme myös ottamaan kiertotien lähempänä Ruahaa, sillä pääreitillä oli öisen sateen vuoksi yksi silta poikki. Kapealla kiertoreittitiellä oli rekka ja bussi jumissa mutaisella tieosuudella, jolloin jouduimme hieman oikaisemaan tieltä poiketen puskien ja heinikoiden poikki. Näillä teillä neliveto on eittämättä paras vaihtoehto.

Majapaikkamme oli vertaansa vailla oleva Ruaha Hilltop Lodge, joka sijaitsi puiston ulkopuolella, vuoren rinteen kupeessa. Näköala sieltä oli uskomaton: Kaukaisia vuoria ja kukkuloita, vehreää puustoa silmän kantamattomiin. Näimme lodgen läheisyydessä paviaanilauman, joten eläimet kulkevat metsäalueella kansallispuiston ulkopuolellakin, sillä puistohan ei ole tietenkään mitenkään aidattua aluetta. Lodgelta ajoi puolessa tunnissa kansallispuiston alueelle.

Ruahan kansallispuiston sisäänpääsy maksetaan puiston pääportilla ja maksuvälineeksi kelpaa vain luottokortti. Hinta on 30 USA:n dollaria. Korttimaksulla ilmeisesti pyritään estämään välistä vetäminen.
Maksulla pääsimme kahtena päivänä alueelle. Ajeleminen ympäri kansallispuiston teitä autolla meni vallan mainiosti ja aika kului kuin siivillä eläimiä bongaten. Päänvaivaa tuottivat vain lukemattomat tse-tse-kärpäset, joita voi verrata suomalaisiin paarmoihin kokonsa puolesta. Nämä inhottavat kaverit söivät kyllä minkä kerkesivät. Parhaiten hyönteiskarkotteista näitä verenimijöitä kohtaan toimi Offin punkeille ja mäkäräisille suunnattu suihke. Korkealla autolla kulkiessamme myös osuimme erään puun oksiin, jotka huitaisivat minua ja takapenkille kyytiimme tipahti puun pari hedelmää. Kysyimme oppaaltamme, mitä ne ovat ja hän käski heti olemaan koskematta niihin ja niistä valuvaan valkoiseen nesteeseen, sillä kasvi on erittäin myrkyllinen. Tuli aikamoinen kiire desinfioida kädet.

Safarin jälkeen kävimme myös vierailemassa läheisessä maasai-kylässä. Nuori oppaamme, joka itse on sieltä kotoisin ja työskentelee lodgella, esitteli meille  perheensä ja traditionaaliset asuintalot ja pihan. Paikalla ei ollut kuin perheen naiset, sillä maasaisoturit paimentavat karjaansa muualla päivisin. Maasai-heimolle karja on kaikki kaikessa, sillä se on heidän lähes ainoa ravinnonlähteensä. Maasailla on myös lupa suojella karjaa villieläimiltä, kuten leijonilta tai hyeenoilta, jos ne hyökkäävät karjan kimppuun. Tällaisia riskejä on etenkin näillä luonnonpuiston lähellä asuvilla maasai-heimolaisilla. Karjaa suojellaan perinteisillä seipäillä.

Uhanalaisen gepardin bongaaminen oli uskomattoman upeaa!

Näkymä yöpymispaikkamme terassilta.
Rise and shine!

Anni ja apinanleipäpuu (tunnetaan myös baobab-puuna).

Norsun runtelema apinanleipäpuu.

Grantingaselleja.

Bongaa virtahevot!

Haukotus!

Virtahevon jalanjälki versus oma koipi.

Erehdyttävästi kiviä muistuttavat virtahevot.
Maallakin täytyy välillä käydä.


Hyeenan jalanjälkiä!

Impalaurokset.

Impalapopulaatio Ruahassa on runsas.

Pieni jokikin ylittyy nelivedolla, vähän kyllä jännitti.

Korvakettuja kirahvin jaloissa. 



Korppikotkia seuraamalla löysimme norsun ruhon ja sen läheisyydessä oleskelleet leijonat!

Kudu-antilooppi.


Harjan kasvu vielä kesken. Nuori urosleijona.

Norsun ruho, josta matoja suorastaan putoili.

Todennäköisesti kyseessä on niilinvaraani. Kyseinen laji on hyvä uimari ja syö esimerkiksi krokotiilinmunia ravinnoksi.



Mangustiyhdyskunta liikkeellä!


Pahkasikoja heinikossa.

Paviaaniperhe. 
Postikorttimainen kirahvi.



Shakaali.

Kalliotamaaneja. Tamaanit ovat norsueläinten lähimmät elävät sukulaislajit.

Maalla elelevä varaani. Tarkka lajimääritys uupuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti