Sansibar: Sekoitus itää ja Afrikkaa

Matkustimme Sansibarille lomailemaan viikoksi Iringasta. Vietimme ensin Stone Townissa kaksi yötä ja loppuajan olimme Matemwella, joka sijaitsee itäpuolella saarta.

Stone Town on upea kaupunkikohde, jossa idän vaikutukset näkyvät niin rakennuksissa kuin kulttuurissakin. Sansibarilaisista 99 prosenttia on muslimeja. Stone Town on yksi Unescon maailman perintökohteista ja rajautuu kolmion malliseksi alueeksi Sandibar Cityn rannikolla. Ilmassa tuoksuu kalaruuat ja mausteet, kapeat kujat ja kadut ovat idyllisen ilmeikkäät intialais- ja arabialaistyylisten rakennuksien vuoksi. Sansibarille voi helposti matkustaa pienkoneella rannikolta. Se kestää 20 minuuttia. Toinen vaihtoehto on käyttää lauttaa, jolla matka taittuu parissa tunnissa. Kaupungista löytyy paljon käsitöitä, vaatteita ja maalauksia, mutta hintatasoltaan Sansibar on tuplasti kalliimpi mantereeseen verrattuna. Turistihinnat näkyivät myös ravintoloissa, mutta eivät silti olleet suhteessa liian kalliita. Söimme paljon kalaa ja mereneläviä, sillä sisämaassa Iringassa niitä löytää lähinnä kuivattuina.

Turisteja saarella oli todella paljon, vaikka sesonkiaika ei ollut vielä alkanut. Tämän lisäksi kaupunki on pullollaan perässä roikkuvia kaupustelijoita, joista saattaa olla jopa vaikea päästä eroon.

Ensimmäiseksi päiväksi varasimme paikallisen oppaan, joka kierrätti meitä Stone Townissa. Kävimme muun muassa entisellä orjatorilla, joka on ollut viimeisimpiä koko Afrikassa, anglikaanisessa kirkossa ja Darajani Marketissa, joka on basaarialue lukuisine myyntikojuineen ja soppineen.

Toisena päivänä teimme retken Prison Islandille, jossa on lukuisia jättiläiskilpikonnia. Kilpikonnat eivät kuulu sansibarilaiseen luontoon, vaan ne ovat tulleet saarelle 1900-luvun alussa lahjoituksena Seychellien silloiselta brittiläiseltä kuvernööriltä. Kilpikonnista monet olivat todella iäkkäitä, vanhin oli lähemmäs 200-vuotias. Nämä hitaat muhkurat pitivät kovasti leuan alta rapsuttelusta. Kävimme myös Prison Islandilla uimassa. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekka on pettämätön yhdistelmä, vaikka sää oli pilvinen.

Loppuajan vietimme tosiaan Matemwella Seles Bungalowissa majaillen. Majoitus, ruoka ja palvelu oli siellä erinomaista. Nautimme rannalla loikoilusta ja kävimme myös Mnemba-saaren riutoilla snorklaamassa. Se oli upea ja edullinen reissu,vaikka tällä kertaa kohdalle ei osunutkaan vesikilpikonnia tai delfiinejä.

Orjakellari. 

Orjamuistomerkki.

Tonnikala.

Mausteita.

Intialaistyyliset ovet ovat ominaisia Sansibarin rakennuskulttuurissa.

Old Fort.

Stone Town.

Tämä kaveri oli lähes 200-vuotias.

Matemwe laskuveden aikaan.

Ranta oli täynnä rapuja ja niiden koloja.

Meri palaa takaisin Matemwella. Kaukaisuudessa Mnemba-saari, jonka edustan riutoilla snorklasimme.

Paikallisia veneitä.

Seles Bungalowin baarin alakerta.

Seles Bungalow sijaitsee mukavan puutarhan suojissa.

Mikumin luonnonpuiston alueella bongattiin takaisin Iringaan ajaessa leijonanpentuja autotien vierestä.

"Losing Hope is Sickness"

Aika kuluu hurjan nopeasti, kun tekemistä on paljon. Tällä viikolla saatiin päätökseen RLabs Iringassa Digital Story Telling -kurssi, jossa olimme avustamassa valokuvausopettajina ja editointiavustajina. Oli upeaa huomata, kuinka monet nuoret aikuiset, jotka kurssiin ottivat osaa, yllättyivät omista taidoistaan ja kokivat oppivansa paljon uutta. Digitarinat kertoivat heidän kokemastaan muutoksesta Grow Leadership Academyn aikana. Monet tarinoista kertoivat toivon menettämisestä ja sen uudelleen löytymisestä. Saa olla ylpeä, että on päässyt ottamaan osaa heidän kurssiinsa, joka on antanut uutta kipinää nuorille aikuisille löytää paikkansa yhteiskunnassa.


Kouluhommia on alkanut kertyä jos jonkinlaista. Kurssit, joita yliopistossamme käymme ovat African Religions, Development Studies ja Sociology of Gender Issues. Viimeksi mainitusta teimme representaation, jossa vertaamme Afrikan ja länsimaiden sukupuolirooleja ja epätasa-arvoa sukupuolten välillä. Esittelemme tuotoksemme tulevana tiistaina. African Religions -kurssi päättyy pian, mutta edessä on loppukoe.

Näiden lisäksi teen toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan Jennyn kanssa opinnäytetyön tuoteosaa, joka on lyhyt videodokumentti. Se kertoo kuurosta secondary schoolia käyvästä tytöstä, hänen arjestaan ja kohtaamistaan ongelmista kuuroutensa vuoksi. Tulevan viikon lopussa olemme suorittaneet tarvittavat kuvaukset ja haastattelut. Editoinnin suoritamme vasta Suomessa. Tässä tilaajana on RLabs Iringa, jotta videota voi välittää opetuskäyttöä varten kertomaan kuurojen elämästä.

Saimme kuitenkin myös rentoutua viime perjantaina, kun juhlistimme Annin syntymäpäiviä. Kutsuimme yliopistoystäviämme meille. Leivoin sämpylöitä, joista tehtiin lämpimiä pitsaversioita ja kylmiä sandwhichejä. Ne menivät kuin kuumille kiville. Ystävämme Janet ja Henry ottivat kitaran mukaan ja saimme nauttia ihanasta livemusiikista omassa kodissamme! Illanistujaisten jälkeen siirryimme paikalliseen yökerhoon, La Parteen, joka on todella moderni. Tanssimme koko illan ja yön.

Tänään, sunnuntaina, vierailimme luokkatoverimme ja hänen perheensä luona. Saimme nähdä tyypillistä afrikkalaista elämää, kun monta perhettä asuu samassa rakennuksessa, jakaen keittiötilan ja pesutilat. Tansanialaisten vieraanvaraisuus sävähdyttää joka kerta! Ruokatarjoilu on todella monipuolista ja sen eteen nähdään paljon vaivaa. Ihmiset ovat todella ihania ja sydämellisiä. Päivän päätteeksi vierailimme vielä yliopistolla tervehtimässä ystäviä. Hyvä saada kunnon rentouttava ja lämmin viikonloppu ennen tulevan viikon ahkerointia.

Digitarinoiden työstöä.

Pullat uunissa.

Anni sai syntymäpäivälahjaksi perinteisen kanga-vaatteen.

Kylässä ihanan Tumainin perheen luona. 

Tumainin herkulliset kokkaukset. Perinteisiä ruokia.

Tumainin naapurissa. Sielläkin tarjottiin ugalia. 

Oli pakko laittaa tämäkin: Näin joulutähti kukkii Tansaniassa. 

Perjantain juhlista.

Pääsiäisen viettoa vesistön äärellä

Lähdimme pääsiäisvapaiksi rentoutumaan Matema Beachille, joka sijaitsee Malawi-järven (tunnetaan myös Njassajärvenä) pohjoisrannalla. Matema Beachin vieressä sijaitsevat jylhät Livingstonen vuoret, jotka korostavat upeasti maiseman vaihtelevuutta. Matkustimme ensin Mbeyaan bussilla ja matka kesti noin kuusi tuntia. Otimme Mbeyasta hotellin yhdeksi yöksi. Mbeyassa meitä vastassa oli lehtorimme tuttava, jonka kyydissä jatkoimme matkaa seuraavana aamuna.

Tie Matema Beachille kulki halki Tukuyun vuoristokylän, jossa sateiset pilvet reunustivat laajoja banaani- ja teeviljelmiä. Poikkesimme reitiltä ihaillaksemme luonnonnähtävyyksiä, kuten ”Jumalan siltaa” ja erästä kuohuvaa koskea, jossa suuri pyörremmäinen onkalo kuljettaa massoittain vettä maan uumeniin. Nähtävyydet olivat upeita ja paikalla ei ollut muita turisteja. Nämä molemmat sijaitsivat lähellä paikallista vankilaa.

Tukuyusta jatkoimme kivikkoista hiekkatietä laskeutuen kohti Matema Beachia. Suoraan tullessa matka ei olisi kestänyt kuin noin neljä tuntia, mutta poikkesimme reitiltä ihailemaan luonnon muovaamia erikoisuuksia. Vaikka menomatkalla tiet eivät hirveän huonossa kunnossa ollutkaan, puhkesi autostamme toinen takarengas, jonka paikkautimme erään pienen kylän kohdalla.

Olimme varanneet Matema Beachilta Blue Canoe Safari Campista bungalowit. Blue Canoe on todella ekologinen vaihtoehto ja kiitettävän kokoiset bungalowit olivat erittäin viihtyisät. Bungaloweissa on todella siistit ekovessat, eli siis ei vedellä lotrattavat, ja sähkö tuotetaan aurinkoenergialla. Lähes kaikessa rakennetussa on hyödynnetty luonnonmateriaaleja. Suhteessa paikan miellyttävyyteen ja kattavaan aamupalaan, kustannukset olivat kohtalaisen edulliset. Kaiken kaikkiaan ruoka Blue Canoessa oli todella hyvää, ja tuoretta järvikalaa oli tarjolla. Palvelu oli todella ystävällistä ja vieraanvaraista. Maisemat olivat jylhät ja aaltojen kohina oli uskomaton. Järvi muistuttaa kokonsa takia enemmän merta. Paikallisia kalastajia oli paljon vesillä perinteisten puukanoottien kanssa. Muutenkin rantaa pitkin kulki usein paikallisia, mikä on hyvä, ettei aluetta ole rajattu pois kyläläisiltä. Kyllä sielu lepäsi niissä oloissa ja maisemissa!

Otimme viikonlopun lököttelyn ja rentoutumisen kannalta ja vasta sunnuntaina teimme yhden kanoottiretken läheisessä joessa paikallisilla puukanooteilla oppaiden kanssa. Bongailimme lintuja ja nautimme luonnon äänistä. Matemalla on myös muita retkimahdollisuuksia ja esimerkiksi snorklaamaan pääsee helposti. Kaikki on järjestettävissä helposti majapaikan toimesta.

Säiden puolesta suosittelisin matkustamista Matema Beachille kuivalla kaudella, sillä säät vaihtelevat näin sadekaudella todella nopeasti. Pääasiassa viikonloppu oli lämmin, mutta pilvinen ja sateita tuli useasti. Sunnuntaina aurinko paistoi hyvän tovin kirkkaasti. Sadekaudella kuitenkin järveen tulee suuret määrät valumavettä vuoristoista ja ympäristöstä, jolloin se sameuttaa järveä, kuin myös sade ja tuuli. Snorklaamista ei edes viitsinyt lähteä yrittämään. Täälläpäin makean veden kanssa täytyy myös muistaa bilhartsian riski. Kyseessä on makean veden loinen, joka kulkeutuu kehoon suoraan ihon läpi. Makeassa vedessä uinnin jälkeen kannattaa parin viikon jälkeen syödä varmuudeksi lääkitys, vaikka oireita ei tulisikaan.

Paluumatkalla pientä jännitystä syntyi tulvavesistä, joita rankkasateet ja valumavedet olivat aiheuttaneet lähialueen kylille ja teille. Parhaimmillaan tie oli peittynyt polven syvyydeltä virtaavaan veteen. Monet paikalliset talot ja piharakennukset olivat tulvaveden vallassa. Henkilöautolla oli melkoisen jännittävää ylittää näitä laajoja veden peittämiä kohtia. Vähän myöhemmin myös paikattu auton rengas kosahti uudelleen. Onneksi oli kuitenkin vararengas vielä käyttämättömänä takaluukussa ja selvisimme Mbeyaan, josta nappasimme tukalan täyden paluubussin Iringaan.

Veden luoma silta.

Veden pauhu ja voima oli uskomaton. Kuulemma kierto maan alla kestää useita päiviä.

Banaania kasvoi lähes joka puolella matkan varrella.

Matema Beach by night time. 

Livingstone Mountains.

Paikallisia kalastajia vesillä.

Kanoottiretkellä.

Maisema bungalowin terassilta. Not bad.

Veden saartamana. Autosta napattu kuva.

Luonnon kauneus tiivistyy Ruahan kansallispuistossa

Ruahan kansallispuisto sijaitsee Tansanian keskiosassa, noin 130 kilometrin päässä Iringasta. Ruahassa on elinvoimainen elefanttipopulaatio, mutta valitettavasti ammattimainen salametsästys on iso ongelma. Tämän vuoksi metsänvartijoita partioi alueella melko ahkerasti. Kirahveja tuntui olevan alueella myös todella runsaasti. Ruahan kansallispuisto on sadekaudella silmiä hivelevän vehreä. Alue koostuu niin laaksoista ja laakeasta seudusta kuin vuoristoisemmistakin osioista. Puiston läpi virtaava isoin joki on Great Ruaha River, jonka kuohut kuihtuvat kuivalla kaudella olemattomiin. Onnistuimme bongaamaan kahden päivän safarillamme yllättävän monia eläinlajeja, vaikka kasvien vehreys kätkeekin eläimet helposti. Ruahan linnustokin on uskomattoman monimuotoinen, mutta kuvia niistä oli hieman hankalampi saada. Bongasin kuitenkin ainakin helmikanoja, kuningaskalastajia ja muutamia kotkia ja erilaisia kahlaajalintulajeja.

Tie Iringasta Ruahan kansallispuistoon on todella huonokuntoista hiekkatietä. Jouduimme myös ottamaan kiertotien lähempänä Ruahaa, sillä pääreitillä oli öisen sateen vuoksi yksi silta poikki. Kapealla kiertoreittitiellä oli rekka ja bussi jumissa mutaisella tieosuudella, jolloin jouduimme hieman oikaisemaan tieltä poiketen puskien ja heinikoiden poikki. Näillä teillä neliveto on eittämättä paras vaihtoehto.

Majapaikkamme oli vertaansa vailla oleva Ruaha Hilltop Lodge, joka sijaitsi puiston ulkopuolella, vuoren rinteen kupeessa. Näköala sieltä oli uskomaton: Kaukaisia vuoria ja kukkuloita, vehreää puustoa silmän kantamattomiin. Näimme lodgen läheisyydessä paviaanilauman, joten eläimet kulkevat metsäalueella kansallispuiston ulkopuolellakin, sillä puistohan ei ole tietenkään mitenkään aidattua aluetta. Lodgelta ajoi puolessa tunnissa kansallispuiston alueelle.

Ruahan kansallispuiston sisäänpääsy maksetaan puiston pääportilla ja maksuvälineeksi kelpaa vain luottokortti. Hinta on 30 USA:n dollaria. Korttimaksulla ilmeisesti pyritään estämään välistä vetäminen.
Maksulla pääsimme kahtena päivänä alueelle. Ajeleminen ympäri kansallispuiston teitä autolla meni vallan mainiosti ja aika kului kuin siivillä eläimiä bongaten. Päänvaivaa tuottivat vain lukemattomat tse-tse-kärpäset, joita voi verrata suomalaisiin paarmoihin kokonsa puolesta. Nämä inhottavat kaverit söivät kyllä minkä kerkesivät. Parhaiten hyönteiskarkotteista näitä verenimijöitä kohtaan toimi Offin punkeille ja mäkäräisille suunnattu suihke. Korkealla autolla kulkiessamme myös osuimme erään puun oksiin, jotka huitaisivat minua ja takapenkille kyytiimme tipahti puun pari hedelmää. Kysyimme oppaaltamme, mitä ne ovat ja hän käski heti olemaan koskematta niihin ja niistä valuvaan valkoiseen nesteeseen, sillä kasvi on erittäin myrkyllinen. Tuli aikamoinen kiire desinfioida kädet.

Safarin jälkeen kävimme myös vierailemassa läheisessä maasai-kylässä. Nuori oppaamme, joka itse on sieltä kotoisin ja työskentelee lodgella, esitteli meille  perheensä ja traditionaaliset asuintalot ja pihan. Paikalla ei ollut kuin perheen naiset, sillä maasaisoturit paimentavat karjaansa muualla päivisin. Maasai-heimolle karja on kaikki kaikessa, sillä se on heidän lähes ainoa ravinnonlähteensä. Maasailla on myös lupa suojella karjaa villieläimiltä, kuten leijonilta tai hyeenoilta, jos ne hyökkäävät karjan kimppuun. Tällaisia riskejä on etenkin näillä luonnonpuiston lähellä asuvilla maasai-heimolaisilla. Karjaa suojellaan perinteisillä seipäillä.

Uhanalaisen gepardin bongaaminen oli uskomattoman upeaa!

Näkymä yöpymispaikkamme terassilta.

Rise and shine!

Anni ja apinanleipäpuu (tunnetaan myös baobab-puuna).

Norsun runtelema apinanleipäpuu.

Grantingaselleja.

Bongaa virtahevot!

Haukotus!

Virtahevon jalanjälki versus oma koipi.

Erehdyttävästi kiviä muistuttavat virtahevot.

Maallakin täytyy välillä käydä.

Hyeenan jalanjälkiä!

Impalaurokset.

Impalapopulaatio Ruahassa on runsas.

Pieni jokikin ylittyy nelivedolla, vähän kyllä jännitti.

Korvakettuja kirahvin jaloissa. 

Korppikotkia seuraamalla löysimme norsun ruhon ja sen läheisyydessä oleskelleet leijonat!

Kudu-antilooppi.

Harjan kasvu vielä kesken. Nuori urosleijona.

Norsun ruho, josta matoja suorastaan putoili.

Todennäköisesti kyseessä on niilinvaraani. Kyseinen laji on hyvä uimari ja syö esimerkiksi krokotiilinmunia ravinnoksi.

Mangustiyhdyskunta liikkeellä!

Pahkasikoja heinikossa.

Paviaaniperhe. 

Postikorttimainen kirahvi.

Shakaali.

Kalliotamaaneja. Tamaanit ovat norsueläinten lähimmät elävät sukulaislajit.

Maalla elelevä varaani. Tarkka lajimääritys uupuu.